Ruuanlaittohistoria

Me ollaan saatu osallistua pikkusiskon kanssa ihan ipanoista asti ruuanlaittoon kotona. Välillä ne meidän mössöt oli suoraan sanottuna syömäkelvottomia, mutta aina saatiin vanhemmilta kannustusta tehdä itse ja harjoitella. Siitä lähtien meistä molemmista on löytynyt kipinä laittaa ruokaa, leipoa ja kokeilla uusia asioita. Ja varmasti tuollainen historia vaikutti siihen asiaan, että mun pikkusisko opiskeli itsensä ravintolakokiksi ja tekee niitä töitä nykyään lähes päivittäin.

Viime aikoina oon huomannut harmikseni sen, kuinka usein tulee tehtyä samoja ruokia ja toistettua samoja reseptejä kuukausista toiseen. Mitenköhän sitä sais vielä sen saman ennakkoluulottoman suhtautumisen tuohon ruuanlaittoon, mikä oli lapsenakin, ja uskaltais kokeilla uusia juttuja? 

Yleisesti ottaen voin sanoa, että tykkään tosi paljon ruuanlaitosta. Tietty niitäkin päiviä löytyy, kun ruuanlaittaminen ei voisi v*ttuakaan kiinnostaa, mutta sitä tulee silti tehtyä. Ruoka kun sattuu olemaan melko elintärkeä asia... Onneksi sellaisia päiviä on kuitenkin tosi harvoin ja suurimmaksi osaksi se on aivan mahtavaa!

Kuva: weheartit