Elämä on laiffii

Mulla on vähän ollut noiden syömisten suhteen pikku jumitus päällä. Herkuttelin maaliskuussa useampaan otteeseen, mutta toisaalta saavutin suurimmat viikkoliikuntatavoitteet, joten melko fifty-fifty on fiilikset. Joskus aiemminkin oon maininnut täällä blogissa siitä, että mulla on tosiaan tuon herkuttelun kanssa ihan kaikki tai ei mitään -meininki. Jos jätän kaiken herkuttelun pois, ne myös pysyy. Mutta jos otan yhden pullan, niin syön toisen sitten seuraavana ja sitä seuraavana päivänä.

Karkkilakko on kuitenkin pysynyt ja se on asia, josta oon äärimmäisen ylpeä. Yks päivä ruokakaupassa ajattelin uhmata itseäni ja kävelin karkkiosaston läpi. Olin tosi iloinen, kun se lisä- ja väriaineiden löyhkä ei houkutellut yhtään. Se on jännää tuossa karkinsyömisessä, että jos on kokonaan ilman, niin pelkkä haju alkaa ällöttämään ja pitkän lakkoilun jälkeen karkin syömisen joutuu opettelemaan ihan alusta asti.

Lenkkeilystä on tullut ihan mun himotuksen kohde tässä viime viikkoina. Kevätaurinko lämmittää niin kivasti, että se houkuttelee lähes joka päivä ulos. Ja oon pistänyt merkille, että tosi moni muukin on lähtenyt auringon innoittamana liikkumaan, koska vastaantulijoita on huomattavasti enemmän, kuin pari kuukautta sitten. Olin yks päivä ihan turisti ja otin ihania auringonpaistekuvia lenkillä ollessa! Kuten kuvasta näkee, niin on täällä meillä päin ainakin lunta vielä pitkäksi aikaa...

Kuva: Silind