Iltojen paha tapa

Aamulla väsyttää ja illalla ei malttaisi laittaa nukkumaan. Siinä on rautalangasta väännettynä mun yksi suurimmista ongelmista. Ja siinä on jälleen yksi asia, jonka vois tehdä paremmin. Ennen menin kohtuulliseen aikaan nukkumaan ja sen takia jaksoin herätä aamuisin hyvissä ajoin. Nyt tästä blogista on tullut vähän sellanen huono tapa iltaisin, ettei malttais millään mennä unille.

Hyvät yöunet olis tosi tärkeet. Jos nukkuu huonosti tai liian vähän, niin siinä on käytännössä koko päivä pilalla. Mun tavoite on mennä joka ilta nukkumaan kymmenen maissa, mutta karu todellisuus on sitä, että raahaudun sänkyyn vasta yhdentoista ja kahdentoista välillä. Aamulla herääminen on taas yhtä torkuttelua.

Kuva: weheartit

Viime aikoina oon kuitenkin huomannut yhden asian: mun unenlaatu on parantunut huomattavasti sen jälkeen, kun aloin liikkumaan. Unesta on tullut jotenkin virkistävämpää. Ja vaikka en nukukaan kuin sen 6-8 tuntia yössä, olo on kuitenkin kohtuu virkku (sen jälkeen, kun on noussut vihdoin ja viimein ylös asti) ja ajatus kouluun kävelemisestä tuntuu pelkästään mukavalta.

Olis varmaan syytä vähän petrata sen suhteen. Vois vaikka yrittää rauhottua iltaisin sen verran, että sulkis viimeistään kymmeneen mennessä kaiken ylimääräisen, kuten tietokoneen ja alkais pikkuhiljaa rauhottumaan yötä varten. Lukis hetken kirjaa tai uusimpia hömppälehtiä ja jois vaikka kupin teetä. Ei kai tässä auta muu kuin kokeilla, miltä semmonen tuntuis, koska tuskinpa hyvien unien merkitystä turhaan korostetaan!