Pakkokahvia

Oon aina yrittäny pitää huolta siitä, etten oo riippuvainen mistään. Kuitenkin ennen korkeakouluopiskelujen aloittamista, välivuoden aikana, opin huonoille tavoille. Olin töissä koko vuoden ja opin vahingossa tavan juoda kahvin aina aamuisin. Sitä ennen join kahvia ehkä juuri ja juuri kupillisen päivässä, usein en sitäkään. Join kahvin nimenomaan töissä, en kotona. Nyt opiskelujen alkaessa kävin koulussa usein aamukahvilla, päiväkahvilla ja iltapäiväkahvilla. Kotona keitettiin vielä alkuillasta poikaystävän kanssa kahvit.

Nyt viime aikoina mulle selvisi, kuinka riippuvainen musta oli tullut ihan huomaamattani. Kahvin juominen oli muuttunut suoraan sanottuna rutiiniksi, enkä ajatellut sitä sen enempää. Kuitenkin jättämällä sen väliin, sain riesaksi armottoman päänsäryn. Ja vielä alkuvuoteen asti söin kahvin kanssa pullaa, sämpylää tai keksi(paketin).

Olin ennen aika kova intoilemaan eri kahveista. Mun kahvilalempparit on ehdottomasti espressot ja mokat. Kotona meillä on Moccamaster, jolla tehdään yleensä ihan perus Presidenttiä. Juodaan aina kahvi mustana. Ite kikkailin aika paljonkin ennen (kun vielä asuin yksin) tummapaahtoisten kahvien kanssa ja ykköslemppari oli Arvid Nordquistin Franskrost (ekstra tumma), mutta poikaystävä ei oikein koskaan lämmennyt tollasille ja siksi niiden juominen jäi oikeestaan kokonaan.

Kuva: weheartit

Jokin aika yllätyin tosi iloisesti siitä huomiosta, että mun kahvinjuonti on vähentynyt huomattavasti tänä vuonna. Oon myös kiinnittänyt huomiota siihen, mitä sen kanssa syön. Nykyään syön jonkun kuitupitoisen välipalakeksin, jos on aivan pakko. Muuten koitan pitää kahvinjuonnin ihan vaan kahvinjuontina. Saavutus se on pienikin saavutus!