Sortumisvaara

Apua, apua, apua... Tällä hetkellä tärisen sohvalla, kärsien kamalista karkkivieroitusoireista. Yritän kontrolloida tilannetta pitämällä puolen litran vesipulloa käsissä ja juomalla sitä. Ei auta.

Koitan koko ajan hokea itselleni, että oon karkkilakossa, mutta mun aivot ei kuuntele. Tää on eka kerta, kun oisin valmis lyömään hanskat tiskiin ja lähteen kauppaan hakemaan Fazerin Lontoo rae -suklaalevyn ja Malacon Super Leijona-karkkipussin.

Tiedän, että näitä tilanteita ei kohta enää tule, muutaman kerran kun vain pystyy voittamaan omat mielihalut. Kohta ei enää kaipaa karkkia, mutta tällä hetkellä kuola valuu, kun ajattelenkaan sitä lisäaineiden täyttämää sokeripussia. Jatkan tämän alla olevan kuvan tuijottelemista ja aion selviytyä heikosta hetkestäni voittajana!

Kuva: weheartit

Pieni sortuminen

Jeps, nyt on huono olo. Koulun jälkeen (tosi nälkäisenä) ei todellakaan kannata tehdä kaverin kanssa treffejä Coffee Houseen. Olin päättänyt hellittää kukkaronnyörejä sen verran, että juon Mariannemokan (lemppari) ja lähden sen jälkeen kotiin. En ilmeisesti ollut psyykannut itseäni tarpeeksi vahvaksi, sillä sorruin. Kanapanini, tuo paholaisen keksintö, viekoitteli minut täysin tuoksullaan. Vaaleaan leipään tehty, tietenkin, vaikka vaihtoehtona olisi ollut myös ruisleipä. Superpaljon täytettä, mitä lie onkaan. Terveelliseltä se ei ainakaan maistunut...

Join tosiaan paninin jälkeen vielä Mariannemokan. Sen jälkeen oli kyllä niin paha olo, etten vähään aikaan halua kokea sitä uudelleen. Huono omatunto tuli kuin tulikin, mutta vasta sen jälkeen, kun mahaa kivisti ja syy oli pelkästään oma. Oikein palan halusta syödä taas vähän kevyemmin. Olo on niinkuin rasvaa täyteen pumpatulla kumiveneellä ja valehtelematta aivan kauhea. Tuota kuvan tekstiä lainaten: "Ajattele ennenkuin syöt."

Kuvat: weheartit