Toisen kuukauden paino

Nyt on taas menkkojen aiheuttamisesta harmistuksesta huolimatta käyty puntarilla! Olin itse tosi skeptinen, koska ruokapuoli ei ollut ihan toivottua tavaraa. Liikunnan suhteen skarppasin hetkellisesti, mutta sitten sekin jotenkin jäi..

No, vaaka näytti kuitenkin lukemaa 63,1 kg. Olin itse tosi äimistynyt ja meni hetki, ennenkuin sain suun kiinni ja naaman WTF-ilmeestä takaisin normaaliin. Tämä painohan tarkoittaa sitä, että olen jo nyt normaalipainoinen nuori nainen! Kokonaispudotus on siis tällä hetkellä 6,9 kg. Tämä muutos on tapahtunut 65 päivän aikana, joten olen tosi positiivisesti yllättynyt! Tämän hetken painonindeksi on minulla on 24.

Hämmästys johtuu suurimmaksi osaksi siitä, että en mitään suuren suuria muutoksia ruokavaliooni tehnyt ja olen myös herkutellut pikaruualla suunniteltua enemmän. Alun perin ajattelin, että pizzaa tms. voi syödä kerran viikossa, mutta monesti kertoja löytyy kaksi yhden viikon aikana. Limsat on tosin vaihtunut sokerittomaan ja karkinsyönti jäänyt kokonaan. Joten pakko kai se on vain uskoa, että ennen söin pelkkää p*skaa ja nykyään syön sitä vähän.

Kuva: painoindeksi.org

Kriiseilyä

Oon koko tän projektin ajan yrittänyt kuunnellat omaa kroppaa näiden syömisten suhteen. Jos päivällä tekee mieli syödä kaksi kertaa hyvinkin lyhyen ajan sisällä, se on ok. Ja jos illalla ei enää tee mitään mieli, se on ok. Eli en siis pakota itseäni syömään iltapalaa, koska väkisinsyömisestä tulee huono olo ja se on takuuvarma keino saada uusia ruokainhokkikyllästymisiä.

Jotenkin mua vaan on alkanut pelottaan viime aikoina se, kun joka paikassa hoetaan sitä, että "kaikki v*ttu syö sen 5-6 kertaa päivässä ja pitää ne ruokavälit säännöllisenä, muuten on huono ihminen". Neljä ehkä onnistuu, mutta miten ihmeessä mä saisin edes viisi kertaa täyteen? No toki niitä päiviä löytyy Ruokapäiväkirja -tagin alta, mutta yleensä niistä kaksi "ateriaa" on välipaloja, jollon oon juonut kahvin ja syönyt jonku välipalakeksin. Apua, joudunko laihduttajien helvettiin tai johonkin?

Kuvat: weheartit

En tosiaan koskaan ollut mikään himosyöjä, vaan syön edelleen saman verran "oikeaa" ruokaa, kuin ennen (olen tästä aiemminkin maininnut). Oon jättänyt karkin pois, joita mulla meni valehtelematta toista pussia/suklaalevyä päivässä. Myöskin jokapäiväiset sokerilimsat ja sipsit jätin pois. Kuinkakohan paljon noista tulee kaloreita päivässä, kun painokäyrä meni kuitenkin koko ajan ylös ja nyt mennään ihan ihan hyvää tahtia alas? Haluan ajatella, että tällainen "laihduttaminen" (ts. parempien valintojen tekeminen ja herkkujen jättäminen/vähentäminen) sopii todella hyvin mulle ja oon tosi innoissaan mun kropan muutoksista. Välillä tietty saa hieman herkutella, mutta se nyt on vaan elämää ja pääasia on se, että se herkuttelu ei jää sille on-vaiheelle koko loppuelämäksi.

Pieniä muutoksia

Mun mielestä mun kroppa on kuitenkin aika paljonkin parin viime kuukauden aikana. Ennen näytin lähemmäs tuolta kuvan emännältä, mutta nykyään voin sanoa, että mahamakkarat on pienentynyt huomattavasti. En myöskään viihtynyt vähääkään tiukemmissa vaatteissa, koska pelkäsin vatsan pullottavan inhottavasti. Nykyään haluaisin pukea vain vartalonmyötäisen puseron ja hameen päälle. Fiilis on myös tosi paljon itsevarmempi, kun selkämakkarat ei huutele enää tuijottamaan niitä.

Vaikka uskonkin, että kehitystä on tapahtunut, välillä se tuntuu todella hitaalta. Ensimmäisen kuukauden aikana painoa lähti n. 4 kg, ilman liikkumista. Toisen kuukauden punnitus on vielä ottamatta, mutta uskon, että kiloja on lähtenyt vähemmän, koska olen liikkunut (ja syönyt) huomattavasti enemmän. Uskon, että painon kanssa on menty sellaista taantumavaihetta, eli paino on pysynyt suurinpiirtein samana. Aion ottaa nyt hieman loppukiriä ja tästä maanantaista alkaen yritän saada painoa jälleen tippumaan!

Kuva: weheartit

Asioita minusta

Oon muutaman kerran saanut kommentiboxiin kummasteluja siitä, kuinka vähän syön. Vähällä voi tarkottaa yhteenlaskettujen kaloreiden määrää tai ruokamääriä/-aikoja. Aattelin siksi, että vois olla tarpeellista valottaa hieman näitä mun ruokatottumuksia ja -historiaa.

 

Mä olin lapsena hieman pullero ja painoin ikääni nähden liikaa. Ala-asteen ja yläasteen vaihteessa (12-13 v.) murrosikä kolkutteli ja pituutta alkoi tulla, mutta paino junnasi paikallaan. Tämä tarkoitti sitä, että painoin 13-vuotiaana 43 kg ja pituutta löytyi 158 cm. Ja aivan yhtäkkiä ylipainokeskustelut terveydenhoitajalla muuttui alipainokeskusteluiksi.

Mulla itellä ei oo koskaan nuorempana ollut mitään ongelmia kroppani suhteen ja koko teini-ikä meni kohtuu kivuttomasti, ilman sen suurempia kriisejä. Mulla ei ole ollut missään vaiheessa syömishäiriöitä, eikä mua ole koskaan kiusattu. Yläasteen aikana paino nousi normaaliin, kun pituuskasvu tasoittui ja pysähtyi 162 cm kieppeille.

Ammattiopistossa oon ollut hoikimmillani koskaan ja painoin 45 kg tämän pituisena. Se johtui vain ja ainoastaan äärimmäisen stressaavasta elämäntilanteesta, jolloin yhdistin koulunkäynnin, seurustelun ja yötyön. Mun työ oli todella fyysistä, ja juoksin rappusia ylös ja alas 3 h joka yö ja jaoin postia. Kulutin siis silloin, kun muut nukkuivat ja monesti menin töistä suihkun kautta kouluun. Mun terveys alkoi kärsiä ja onneksi osasin lopettaa turhan rankan työn ja keskittyä koulunkäyntiin ja parisuhteeseen. Se oli elämäni paras päätös, sillä neljä kuukautta myöhemmin sain täydellisen työn, joka oli helppo yhdistää koulunkäyntiin.

Kuvat: weheartit

 

Töiden loputtua syömistavat oli huonolla mallilla ja söin vain rasvaisia ja sokeripitoisia ruokia ja juomia, vaikken määrällisesti niitäkään paljoa. Koska en liikkunut enkä harrastanut mitään, eikä kulutusta ei ollut käytännössä ollenkaan, paino nousi kahden seuraavan vuoden aikana 25 kg ja siihen tilanteeseen havahduin viime tammikuussa. Sillä tiellä nyt ollaan. En syö siis vähemmän, mutta olen korvannut lihapiirakat, karkin ja sokerijuomat muilla, terveellisemmillä valinnoilla. Siitähän elämäntapojen muuttamisessa on kyse. Tällä hetkellä lihasmassan kohottaminen ei ole ensimmäisellä sijalla, vaan haluan keskittyä tähän laihduttamiseen ja omien valintojen parantamiseen.

Kohta kuukausi

En tiedä, oonko maininnut täällä blogissa aiemmin sitä, että minäkin oon ottanut itsestäni "before"-kuvan. Kohta tätä vähän kevyempään ja terveellisempään elämäntapaan totuttelua on nimittäin kulunut kuukausi ja maltan tuskin odottaa, että pääsen vertailemaan muutosta ihan konkreettisesti kuvista. Aion myös käydä puntarilla kuun vaihteessa, jotta saan itselleni vähän informaatiota, kuinka paino on pudonnut. En vielä tiedä, julkaisenko näin varhaisessa vaiheessa kuitenkaan omia kuvia täällä, mutta painon lupaan ilmoittaa!

On ollut myös superhienoa huomata tämän kuukauden aikana, että näitä mun höpinöitä oikeesti lukee joku! Kiitos teille kaikille lukijoille, jotka tsemppaatte ja motivoitte mua joka päivä. Toinen hieno asia on teidän kommentit. Oon saanut arvokkaita neuvoja ja piristystä päivään.

Oon myös itse löytänyt tosi hienoja blogeja tässä viime aikoina, suurimmaksi osaksi juuri näiden kommenttien kautta. Otan enemmän kuin mielelläni vastaan linkkejä sellaisiin blogeihin, jotka liittyy jollain tapaa tällaiseen laihduttamiseen, kiinteytymiseen ja elämäntapoihin!

Kuva: weheartit

Karkkilakko

Karkkilakko on mulle ehkä helpoin tapa rajoittaa herkkujen syömistä. Mun karkin syönti menee muuten ihan mahdottomuuksiin, eli kaikki tai ei mitään -periaate on mun juttu. Mulla meni nimittäin ihan mahdottomuuksiin tuo karkin syöminen koulun alkaessa. Saatoin yhden koulupäivän aikana syödä pienen karkkipussin ja kotiin tullessa mussutin telkkarin ääressä suklaalevyn. Tämä karkkilakko on kuitenkin tällä hetkellä kestänyt kuukauden ja oon tosi ylpeä itsestäni, kun oon lakossa pysynyt.

Oon ennenkin ollut monta kertaa karkkilakossa. Pisin karkkilakko mulla kesti puoli vuotta. Asuin silloin vielä vanhempien luona ja sain siitä hyvästä karkkilakon päättymispäivänä 100e kouraan. Mun vanhemmat ajatteli sen niin, että ne tulee säästämään puolen vuoden karkkiostoksissa moninkertaisesti tuon summan ja itellehän se toimi sit tosi hyvänä motivoijana.

Kuva: weheartit

En ollut aluksi päättänyt mihin asti karkkilakko tulee kestämään. Ensiksi ajattelin, että kestäkööt sen aikaa kuin huvittaa, mutta nyt oon sitä mieltä, että haluan asettaa jonku tavoitteen. Joten, karkkilakkoni tulee kestämään vähän yli puoli vuotta ja se loppuu 1.8. Jos (siis kun) tämä karkkilakko kestää, saan palkinnoksi tuhlata 200 euroa johonkin ihanaan! Näin saan myös tehtyä oman uuden ennätyksen karkkilakkoiluun. Löytyykö sieltä muita karkkilakon kannattajia?

Itsetunto

Mulla on omasta mielestä ihan hyvä itsetunto. Siinä ei ole mitään itserakasta myöntää se. Mulla on vahvoja mielipiteitä ja seison periaatteideni takana. Oon huomannut sen, että tämän terveysintoiluprojektin aikana se on alkanu vähän rakoilemaan. Ja sitten, aivan yhtäkkiä, pillahdin itkuun, kun oli muka niin ruma ja lihava olo.

Mitämitämitä? Minkä vuoksi? Ei siinä ole mitään itkemistä, jos en halua omistaa kolmekymppisenä rasvaprosenttia 50. Sen vuoksihan pitäisi olla ylpeä! Minä itse olen vastuussa elämästäni ja vain minä voin päättää miten sen käytän.

Sen jälkeen päätin korjata vähän omaa asennetta. Oon todellinen "kaikki mulle heti ja nyt" -ihminen ja huomasin, että mun kärsimättömyys tuottaa mulle aivan liikaa paineita. Mun ei pidäkään laihtua kahta vaatekokoa yössä. Tämä tulee olemaan pitkä projekti, jos haluan asiat sille mallille, että terveellisemmistä valinnoista tulee mulle tapa. Ja sehän tässä on tavoitteena.

Kuvat: weheartit

Me tehtiin mun itsetunnon kanssa diili: se ei enää kiukuttele ilman mitään järkevää syytä ja mä vähennän supertimmien naisten tuijottelua tietokoneella ulkoiluun ja kirjojen lukemiseen. Ehkä mun itsetunto sitten uskoo, että tässä ei oo mitään sen suuremman kriisin aihetta.

Kuuma, kuumempi, hottis

Yksi tärkeimmistä syistä, miksi haluan olla hoikemmassa kunnossa, on poikaystävä. On aivan ihanaa, että mun poikaystävä hyväksyy mut just tällaisena. Siitä ei vain ole hyötyä, jos itsellä ei ole hyvä olla ja siksi päätin tehdä asialle jotain. Oon siitä onnekas ihminen, kun olen löytänyt kumppanini jo näin nuorena. Muutettiin reilun kolmen vuoden seurustelun jälkeen yhteiseen kotiin nyt viime tammikuussa.

Poikaystävä tietty kuittailee välillä vähän jotain, mutta se on hyvä vain, niin mulla pysyy järki päässä tässä touhussa, enkä unohda sitä, että tämän ei kuulukaan olla niin kamalan vakavaa. Joskus saa repsahtaa ja syödä sen toisen pullan. Tiedän kuitenkin, että se on aina mun tukena. Se on harrastanut itse jääkiekkoa polvenkorkuisesta asti jossain muodossa ja on muutenkin melko urheilullinen, vaikkei mikään kuntosali-intoilija olekaan. Mä itse olen ihan onneton kaikissa treenihommissa, niin mua on auttanut tosi paljon, kun poikaystävä on näyttänyt mulle hyviä lihasliikkeitä. Olenkin tässä miettinyt, etten varmaan edes osais tehdä kuntosalilaitteilla mitään oikein...

Haluan, että minä ja mun poikaystävä voidaan molemmat olla musta ensi kesänä ylpeä, kun otetaan rannalla aurinkoa tai pelataan kaveriporukalla rantalentopalloa. Tavoitteena olla kuuma, kuumempi, hottis!

Kuva: weheartit

Lakkoilua

En nyt tiedä miten selkeä tämä mun blogin nimi nyt sitten teille lukijoille on. Mun pään sisässä kaikkihan on tietty kristallinkirkasta, mutta se ei oo mitenkään epänormaalia, että mun kristallinkirkas on toisille sama asia, kuin kiinalaisille sumusaasteongelma.

Nimi Project SS/13 tulee kaikessa yksinkertaisuudessaan tästä mun meneillään olevasta laihdutus/elämäntapamuutoksesta, jonka pääpaino on Spring-Summer (kevät-kesä) aikana, vuonna 2013. Mun ihana ystävä (joka muuten itsekin pitää blogia) teki mulle muutaman bannerin, josta valittiin nyt sitten tämä nykyinen. Meitä yhdistää tällä hetkellä myös laihduttaminen. Ollaan toistemme personal tsemppaajia ja hädän hetkellä kuunnellaan, kun toinen haaveilee chilipähkinöistä. Tähän asti se on menny sillain, että mä oon ollu se, jolla on kuola poskella ja pähkinät mielessä.

Kuva: weheartit

Aloitin tosiaan jo kolme viikkoa sitten karkkilakon. Karkille siis kaikessa tilanteessa ehdoton ei. Viime viikonloppuna oli mun 21v-synttärit ja alkoholia tuli siemailtua ihan tulevienkin viikkojen edestä. Tästä syystä viime lauantaina alkoi myös ehdoton alkoholilakko. Kaikenlaiset hiilihapolliset juomat on myös kiellettyjen listalla. Mulle on siis ihan sama, onko kyseessä 0 kaloria sisältävä kivennäisvesi vai miljardi kaloria sisältävä sokerivesi. Muille herkuille ostokielto, mutta poikaystävän synttäripäivänä (maaliskuun puolessa välissä) ajattelin leipasta sille pienen täytekakun, josta aion syödä hyvällä omatunnolla palasen.

Yhtenä päivänä viikossa tehdään poikaystävän kanssa yhdessä jotain hyvää ja vietetään laatuaikaa yhdessä. Mun kouluaikataulujen takia se päivä on lähes poikkeuksetta perjantai, lauantai tai sunnuntai. Tortillat on meidän suurta herkkua! Olen koittanut viime aikoina etsiä jotain hyviä ja kevyitä ruokavinkkejä netistä, mutta vielä ei ole löytynyt oikein mitään.

Painoindeksi

Laskin nyt ensimmäistä kertaa oman painoindeksin tämän hetkiselle painolle. Tulos näyttää tältä:

"Mikäli sortuisimme hätiköityyn päätelmään, voisimme sanoa, että normaalipainon ylärajaan (alle 65,8 kg) päästäksesi tulisi sinun laihduttaa 3,7." Jestas, mikä yllätys... Mun kroppa on tällä hetkellä yhtä löysä kuin pullataikina ja tässä riittää työtä niin vartalon kuin päänkin osalta, ettei kesällä tarvi hävetä omia pikkupikkubikineitä, kun kaiken maailman sporttitytöt tulee viereen hyppimään rantalentopallon kanssa piukat pakarat edes värähtämättä. Ja koitappa siinä sitten olla vertailematta omia jenkkiksiä niiden toisten tyttöjen rasvaprosenttiin, joka heiluu siinä viiden hujakoilla. Ja kyllä, jopa minä tiedän, että lihas painaa enemmän kuin läski.

Oman painoindeksin voi käydä laskemassa täällä!

Jos nyt jotain pitää tässä todeta, niin periksi ei anneta, ennenkuin omat reidet kestää vertailun, p*rkele!

Blogista

Alkupaino: 69,5 kg
Tavoitepaino: 50 kg

Pituus: 162,2 cm

Tämä blogi toimii nyt mun motivaationa saada oma elämä kuntoon. Tavoitteena olisi saada kiloja karisemaan ja täyttää elämä terveellisemmillä valinnoilla. Tavoitepaino on 50 kg, eli -20 kg pitäis saada pudotettua pysyvästi. Välietappina pidän sitä, että laihtuisin kesään mennessä vähintään -10 kg. Kirjoittelen tänne viikon urheilut, jokapäiväiset syömiset, inspiraationlähteet ja mitä nyt päässä sattuu milläkin hetkellä olemaan. Meillä ei ole ollenkaan puntaria, joten päivittäin en (onneksi) pääse tuijottamaan vaakaa. Nyt tsemppiä ja tästä se lähtee!!

Kuva: weheartit