Syksyn ensimmäinen kaverilenkki

On kyllä niin hyvä mieli nyt, kun sain raahattua perseeni ylös ja ulos! Mulla on ollut koko alkuviikon tosi nuutunut olo, enkä ole jaksanut tehdä oikein mitään. Päivät on menneet lähinnä sohvalla viltin ja tyynykasan alla, kynttilöitä poltellen ja Sinkkuelämää-boksia katsellen. Mikäs siinä, onhan sekin toki mukavaa syksyn viettämistä, mutta pitemmän päälle laiskistuminen jämähtää luihin ja ytimiin vähän liiankin tiukasti.

Kuva: weheartit

Tänään tein sitten poikkeuksen, kun kaveri pyysi lenkille. Järkyttyneenä ulkovaatteita päälle pukiessa tajusin, että kunnon ystäväreippailulenkkiä en olekaan tehnyt koko syksyn aikana kertaakaan!

Kyllä syksy on sitten ihana! Ilma on kirpsakka ja lämpömittari näyttää +4. Vesisateesta en toki minäkään välitä, mutta kuiva syysilma on ihan parasta. Kotiin tullessa huomasin, että kello oli juossut eteenpäin kaksi tuntia, eikä kyllä näin jälkikäteen kaduta pätkääkään, vaikka Carrien ja Mr. Bigin draama jäi hetkeksi pauselle.

Kyllästyttää

Mulla on jäänyt kyllästymismasisvaihe vähän päälle. Nykyään kun ruokapuoli alkaa olla melko mallillaan, oon jättänyt liikkumisen vähemmälle. Tuntuu, että koko ajan kynnys lähteä lenkille kasvaa. Oon oikeesti varmaan ainoa ihminen maailmassa, jota tämmöset kelit masentaa. Meilläpäin on tälläkin hetkellä harmaata, kosteeta ja sumuista koko ajan. Mihin täältä on kadonnut se aurinko, jota muissa blogeissa hehkutetaan?

Jo edellinen viikko meni tosi heikosti liikuntojen suhteen, joten sen takia oon jättänyt viikkokatsauksen tekemättä. Tällä viikolla kerkeis ottaa itseä vielä niskasta kiinni, jos vaan itsekuri riittää. Nyt, kun kouluakin on enää satunnaisia tunteja siellä täällä, jää koulumatkakävelytkin käytännössä pois. Olin niin innoissani saavutetuista tuloksista, että jäin sohvalle mätänemään sen sijaan, että olisin jatkanut liikkumista.

Mutta nyt tähän on tultava muutos. Nyt on vasta keskiviikko ja mulla ei oo alla kuin yksi puolen tunnin kävelylenkki. Tavotteena on käyttää 5 tuntia liikuntaan loppuviikolla ja keventää ruoka-annoksia sen verran, että vähennän hieman perunan syömistä ja korvaan sen salaatilla. Ja lopetan leivän mussutuksen myös kokonaan. Haluan palata takas siihen puuronsyöntiin, joka piti mun vatsankin kunnossa.

Kuva: weheartit

Aamuherätys

Huhhuh, mulla oli kymmeneltä tänään herätys, kun kukuin eilen illalla peräti puoli yhteen saakka valveilla. Mä kuitenkin heräsin ihan pirteenä jo ysiltä ja se ei kyllä haitannut tippaakaan! On aivan huippua, ettei koko päivä mene nukkumiseen, vaan saa jotain myös tehtyä. Oon tehnyt käsitreenin jo tälle aamulle, syönyt puuron ja nyt ajattelin laittaa kamppeet niskaan ja lähteä ulos nauttimaan auringosta.

Ennen olin just niitä ihmisiä, jotka nukkui viikonloppuisin kolmeen saakka. Nykyään tuntuu mun mielestä ihan tyhmältä kuluttaa aika siihen nukkumiseen, vaikka nukkuminen on kyllä ihanaa. Muutaman tunnin aikaisemmalla aamuherätyksellä saa päivään lisää pituutta ja arkiaskareet ei vie niin suurta osaa päivästä, kun ne voi tehdä jo aamulla pois alta.

Kuvat: weheartit

Hyvinvoinnin merkitys

Oon monta kertaa miettinyt, miten tää painonpudotus ja elämäntapojen muuttaminen vaikuttaa mun elämään niin fyysisellä, kuin henkiselläkin tasolla. Joitain tekijöitä aattelin kirjoitella ihan tähän ylös ja olis mukava kuulla myös teidän ajatuksia.

Itsetunto
Mulla on lähtökohtaisesti ihan ok itsetunto. En pidä itseäni huonona ihmisenä. Kuitenkin viime aikojen tapahtumat on vähän syöneet mun itsetuntoa ja voin sanoa, että se on heikentynyt huomattavasti tänä vuonna siitä, mitä se on ennen ollut. Uskon, että elämäntapojen muuttaminen kohottaa itsetuntoani, sillä se on asia, jolle ainoastaan minä voin tehdä jotain. Tavoitteiden saavuttaminen nostaa ainakin omalla kohdalla itsetuntoa ja -kunnioitusta.

Terveys
Olen todella useasti miettinyt sitä, kuinka hieno asia onkaan, että tajusin jo näin nuorena painon vaikutuksen yleiseen terveyteen. En halunnut herätä kolmikymppisenä tajuten, että painan 150 kg. Monien sairauksien riskit vähenevät, kun ylipainoa ei ole. Ja karu totuushan se on, että mitä vanhempi ihminen on, sitä vaikeampi kilojen karistaminen on. Nuorena myös iho palautuu paremmin. Nostan todellakin hattua niille, jotka pystyvät siihen myös myöhemmällä aikuisiällä!

Itsevarmuus
Tämä ei todellakaan ole sama asia, kuin itsetunto. Muutama kilo kevyempänä ja kiinteämpänä myös rannalla julkisesti oleminen bikineissä tulee olemaan helppoa ja voin kantaa ylpeydella omaa vartaloani. Kun vaatteet istuvat hyvin, itsevarmuus kasvaa ja heijastuu ulospäin. Tiivistettynä itsevarma ihminen on kaunis.

Haasteiden voittaminen
Olen aina pitänyt astmaani ongelmana. Vasta nyt olen tajunnut, että se ei ole sitä, jos en tee siitä ongelmaa. Toki se tuo aina välillä esteitä matkaani, mutta pidän sitä vain lisähaasteena, joka on yksinkertaisesti voitettava.

Itsekuri
Itsekurini ei ole koskaan ollut hyvä. Tällä hetkellä se on kovimmillaan, kuin koskaan ennen. Pystyn ottamaan yhden keksin ja jättämään niiden syömisen siihen, vaikka keksipussi olisi vieressä. Nautin siitä, että pystyn kontrolloimaan omia mielihalujani.

Kuvat: weheartit

Tavoitteiden saavuttaminen
Millaista elämää se olisi, jos tavoitteita ei ole? Ei ainakaan minun elämääni. Saan valtavasti motivaatiota ja energiaa siitä, että saavutan unelmia ja tavoitteita elämässäni. Se tekee minut ylpeäksi ja tekee elämästäni mielekästä. Haluan, että elämäni ei vain luisu ohi, vaan myös teen jotain sellaista, mitä voin ylpeydellä muistella vanhainkodissa.

Rakas stressinpoistaja

Lenkkeilemisestä, eli juoksemisesta/hölkkäilystä/kävelemisestä on tullu mulle jotenki tosi tärkeetä. Mulla on melko stressaava elämäntilanne tällä hetkellä ja mua murehduttaa koulu, perhesuhteet ja taloustilanne. Kävin tällä viikolla puhumassa asiasta meidän koulun opintopsykologilla ja pakko kyllä sanoa, että mulla oli sen tapaamisen jälkeen paras olo pitkään aikaan.

 

Etenkin nukkumisesta oli tullut mulle pieni ongelma. Oon aina rakastanut nukkumista, mutta jotenkin kaikki asiat alkaa pyörimään päässä just sillon, kun menee peiton alle makaamaan. Illalla asiat tuntuu jotenkin ylitsepääsemättömältä solmulta ja mä alan stressaamaan saanko ollenkaan unta. Ja tämän stressin takia odotan unta läpi yön, enkä taatusti saa nukuttua tarpeeksi. Se taas vaikuttaa koulunkäyntiin, kun väsyneenä aivot lyö vaan tyhjää.

Nyt oon löytänyt mulle avun tuosta lenkkeilystä. Jos vaan jaksaa pitkänkin päivän jälkeen lähteä käymään edes puolentunnin hölkkälenkillä, tulee heti parempi olo. Siihen päälle ottaa vielä kuuman suihkun ja hetken istahtaa, niin kyllä alkaa tekemään mieli siirtyä unten maille. Nukun huomattavasti paremmin ja rauhallisemmin, jos olen liikkunut edes jonkin verran päivän aikana. Joskus tosin jo se lenkille lähtö tuntuu siltä ensimmäiseltä haasteelta mikä pitää voittaa. Mutta jos saa sen tuulipuvun päälle, niin hyvä olo ja levollisempi mieli on taattu. Eihän ne ongelmat tietty sillä ratkea, mutta asiaan osaa suhtautua ehkä hieman eri näkökulmasta ja osaa uhrata sille vain sen verran voimavaroja, kuin sen käsittelemiseen tarvitsee.

Kuvat: weheartit

 

Oon myös huomannut itsessäni valtavaa kehitystä parin viime kuukauden aikana. Mun hapenottokyky ja yleensä se liikunnallinen kestävyys on parantunut huomattavasti. Jo pelkästään noiden asioiden tajuaminen nostaa mielialaa ja tuo sitä kaivattua iloa. Kirjoitan näistä tuntemuksista lisää sitten toisessa postauksessa!

Maanantaitavoite

Heräsin tänään oikein intoa puhkuen kello 7. Mulla on kouluun vasta kymmeneksi, joten päätin hyödyntää tän innostusfiiliksen jotenkin ja katsella weheartit.com-sivulta vähän motivoivia kuvia ja keräilinkin niitä tähän muutaman! Suunnittelin tähän myös ensimmäistä kertaa jonkinlaista "liikuntasuunnitelman" tynkää tälle viikolle.

Maanantai: reipasta kävelyä 2 h, Kinect 30 min
Tiistai: reipasta kävelyä 1 h
Keskiviikko: reipasta kävelyä 1 h, pilates 30 min
Torstai: reipasta kävelyä 1 h, Kinect 1 h
Perjantai: reipasta kävelyä 1 h, vatsa- ja käsitreeni 30 min
Lauantai: juoksua 30 min, pilates 30 min
Sunnuntai: -
Total: 9 h 30 min

Katsotaan miten toi tosta lähtee suttaantuu. Kohtaako todellisuus kuinka hyvin suunnitelmat, sen näkee sitten tulevassa viikkokatsauksessa! Tässä on myös mun kovin viikkoliikkumistavoite (9 h) koskaan, jänskättää...

Kuvat: weheartit

Viikkokatsaus 12/2013

Laihdutusviikko 6

VIIKON OLO

Pakko sanoa, että alan olla ihan tyytyväinen. Nyt huomaan oikeesti itekkin, että mulla on vyötärö kaventunut ja housut mahtuu kevyemmin jalkaan. Näin itsestäni kuvan, joka oli otettu n. 5 kuukautta sitten ja voi herranjestas mun naama oli turvonnut silloin! Vertailin vähän kuvia ja tajusin itsekin, että sitä pöhötystä on lähtenyt naamasta ihan kiitettävästi.

VIIKON SYÖMISET
Viikon syömiset meni mun mielestä ihan jees. Mulla kouluhommat painaa päälle ja koitan kuitenkin liikkua vähän joka päivä, niin blogi on joiltain päiviltä saanut vähemmän huomiota. Tavoite on kuitenkin kirjoitella tännekkin vähintään kerran päivässä.

VIIKON LIIKUNNAT

Maanantai: reipas kävely 1 h 10 min

Tiistai: reipas kävely 1 h 10 min
Keskiviikko: - (lepopäivä tiistain leikkauksen jälkeen)

Torstai: rauhallinen kävely 2 h 20 min

Perjantai: -

Lauantai: reipas kävely 1 h, juoksua 20 min

Sunnuntai: Kinect-tennis ja -laskettelu 1 h
Total: 7 h

Oon jotenkin tosi tyytyväinen tähänkin! Tai siis tää meni paremmin kuin pitkään aikaan. Tiistainahan multa tosiaan leikattiin yksi viisaudenhammas. Suussa on vieläkin ompeleet, mutta kipeeä ei enää käy, paitsi leukaniveliin. Niiden takia joudun syömään vielä viikon kuurin Buranaa... Raskasta urheilua pitäis välttää tollasen hampaanpoiston jälkeen, joten keskiviikon liikunta jäi kokonaan pois. Perjantaina oli J:n äidin synttärit, joten aikaa ei mukamas ollut urheilulle... Päällimmäinen fiilis on kuitenkin tyytyväisyys!

Kuva: weheartit

Pakkasaamujen kesäintoilua

Ai että mää oon ollu niin ilonen tällä viikolla, kun aamuisin ei oo ollu hirmupakkasia. Tänäänkin oli aivan superihanaa kävellä kouluun kahdeksaksi, kun oli ihan valoisaa ja pakkasta -8 astetta, eli just sopivasti, että posket alkaa punottaan.

Viime viikolla olin ihan änkyrä, kun erehdyin menemään kävellen kouluun ja jossain vaiheessa katos tunto varpaista. No ei varmaan ollu ihme, kun pakkasta oli sinä päivänä reippaasti yli parikymmentä astetta. Nyt tuo pakkanen pistää vaan odottaan kevättä. Jäiset tiet on ainoa asia, mikä pitää suun vähän mutrulle, kun pitää taiteilla, että pysyy pystyssä. Mutta onneksi se on vaivan arvoista!

Oon jo pari viikkoa himoinnu kaikkia ihania kesävaatteita tuolta varaston perukoilta. Toisaalta mieli tekis hirveesti päästä kokeileen kaikkia ihania bikinejä ja muita kesähepeneitä, mutta toisaalta en haluaisin odottaa, että saisin vielä muutaman kilon pudotettua. On tää naisen elämä hankalaa, kun ei oikein omista ajatuksistakaan saa ihan kiinni. Tahtoisin niin kesän ja rusketuksen hetinyt!

Kuvat: weheartit

Mulla ainakin tuli niiiiiiin kesäfiilis, kun katselin näitä kuvia!

Kesäfiilistelyä

Mulla on jo monta päivää ollut sellanen ihana kutina ja odotuksen tunne mahassa, että kesä tulee kohta! Tiedän, tiedän, oon pikkusen aikaisessa tämän intoilun suhteen, mutta mulle kesä on maailman parasta aikaa. Ruskettuneena ei voi olla kiukkunen, vaan elämä on ihanaa, kaikki on vaaleenpunasta ja muuta yhtä lällyä.

Tekis hirveesti mieli lähteä jo varastoon kaiveleen ne laatikot esille, joissa lukee isolla "Kesävaatteet" ja "Kesäkengät". Vielä oon saanut itseni hillittyä ja ootan vaan sitä, että nään, mahtuuko vanhat kesävaatteet tulevana kesänä päälle. Eli toisaalta mua vähän pelottaakin samalla, että miten onnistun tässä laihduttamisessa! 

Kuvat: weheartit

Tälläkin hetkellä aurinko paistaa, mutta mua ei haittaa yhtään, vaikka ulkona on 8 astetta pakkasta. Kohta nimittäin oikeesti alkaa lumet sulamaan ja kengät ja sukat on jatkuvasti märkänä. Ja vähän aikaa, kun sitä jaksaa, niin kohta tulee varma kesän alun merkki: lakaisukoneet pyyhkii hiekat pois tieltä!

Kinectin pelit

Ostettiin tosiaan muutama päivä sitten Kinect-sensori Xboxille. Siinä tuli kolme peliä mukana, mutta nyt ollaan ostettu pari lisää. Meillä on nyt ollut ahkerassa käytössä Kinect Sports 1 & 2. Näissä on erilaisia urheilulajeja, joita voi pelata yksin tai kaksin tai jopa useamman henkilön kanssa.

Mun lemppariurheilulajiksi on noussut rantalentopallo! Keilailu ja laskettelu on myös aivan loistavia. Mulla on tänään särkenyt pakara-, selkä- ja käsilihaksia aivan valtavasti tämän Kinectin ansiosta, joten en tiiä onko mulla vaan superhuono kunto vai onko tuo vaan niin tehokasta liikuntaa... Aateltiin keilata huomenna porukalla J:n synttäreillä. Se on (toivottavasti) hieman hiljaisempaa, kuin esimerkiksi pikajuoksu, joka kuulostaa kevyenkin henkilön jaloilla melko norsun tömistelyltä, eikä viitsitä tahallaan ärsyttää naapureita.

Kinect Sports 2 on myös se hieno puoli, että se laskee kulutetut kalorit. En ole tarkemmin vielä tutustunut miten, mutta esimerkiksi tänään 40 min laskettelu ja baseball -sessioilla kulutin Xboxin mukaan 138 kaloria. Ja voin sanoa, että hiki kyllä oli! J poltti melkein 200 kaloria. Tää on ehkä paras "urheilutapa" koskaan, se on aivan älyttömän mukavaa ja koko ajan hymyilee ihan pöhlönä.

Kuva: weheartit

Ensimmäisen kuukauden paino

Kävin tosiaan ennen laihduttamisen/elämäntapojen muuttamisen puntarilla, joka näytti hälyyttävää lukemaa 70 kg. Olin pienenä hieman ylipainoinen, mutta se tasoittui murrosiän myötä. Siitä lähtien olen aina ollut hoikka. 2011 kiloja alkoi yllättäen kerääntymään, huomaamattomasti. Tää elämäntapaprojekti on mulla nimenomaan sitä, että haluan oppia elämään kevyemmin tavallisella kotiruualla. En halua luopua pastasta ja perunasta, vaan syödä niitä kohtuullisesti ja liikuntaa lisäten.

En missään vaiheessa alunperinkään ajatellut olevani läski, mulla vain oli muutama kilo liikaa ja huono itsetuntoa sen takia. Pääasiahan on se, että omassa kropassa viihtyy ja mä en viihtynyt. Mun lähtöpaino oli tosiaan se 70 kg ja ensimmäisten 32 päivän jälkeen kiloja tipahti -4 kg. Mulla tosin oli nyt normaalit vaatteet päällä, kun taas alkupainoa mitattaessa mulla oli vain pyyhe, joten todellisuudessa paino on tipahtanut vielä muutaman sata grammaa enemmän. En kuitenkaan ota tuommoisia "arvauksia" huomioon, vaan meen tuolla miinus neljällä.

Tällä hetkellä vaaka näyttää siis 66 kg ja olo on paljon parempi. Huomaan oikeasti itsekin, että mun maha on pienentynyt ja selkäläskit lähtenyt sulamaan. Sain tänään aivan valtavan voitontunteen siitä, kun kokeilin eräitä mustia farkkuja ja ne mahtui mun päälle, jeeeee! Ostin ne viime kesänä H&M:lta ja ne ovat kokoa 38. Katsoin vielä huvikseni, mitä painoindeksi sanoo tästä muutoksesta. Tää kyllä oli sellanen motivaatiopotku, että odotan innolla, mitä tulevaisuudessa tapahtuu!

Kuva: painoindeksi.org

Tutkimustyö

Sain eilen aivan uskomattoman ilahduttavan kirjeen! Se liittyi erääseen kunto- ja terveystutkimukseen, johon olen ilmaissut haluni osallistua. Tarvitsen nimittäin oikeasti pientä potkua p*rseelle. Muuta en paljasta, ennenkuin olen saanut kaikki asiat täysin järjestettyä sen suhteen. Olen superhyper(ärsyttävän)innoissani tästä!

Kuva: weheartit

Blogi-asiaa

Päätin blogin perustamisesta lähtien kirjoittaa tänne oman ruokapäiväkirjan ylös. Se johtuu puhtaasti siitä, että tämä blogi on mun muistio ja päiväkirja, joka motivoi minua ja (toivottavasti) inspiroi teitä. Tämän takia jokaisen päivän listaus syömisistä löytyy tunnisteen "Ruokapäiväkirja" alta ja on helposti käsillä, jos haluan tutkailla, mitä viime päivinä on tullut syötyä.

Ruokapäiväkirjat on myös otsikoitu äärimmäisen selkeästi. Niissä on ruokien lisäksi vain lyhyt kertaus päivästä ja omista mietteistä. Ajattelin, että tämä on hyvä tapa helpottaa niitä lukijoita, jotka eivät ruokapäiväkirjoista välitä, vaan haluavat skipata ne, menettämättä sen kummempaa.

Luen itse jonkin verran muiden ruokapäiväkirjoja, sillä ne tuovat inspiraatiota omiin syömisiin. Tiedän kuitenkin, että kaikkia ei tällainen kiinnosta. Siksi tämä blogi käsittelee vähän kaikkea, mitä mun pään sisällä pyörii, eli tässä tulee nyt se päiväkirja-osa esiin. Blogista löytyy ruokapäiväkirjojen lisäksi siis asiaa omasta terveydestä, laihduttamisen etenemisestä, liikkumisesta ja syömisestä.

Tämä blogi ennenkaikkea motivoi minua. Olen itse tyttömäinen tyttö, joten visuaalisesti tämä mielestäni toteuttaa hyvin sitä käsitystä ja höpötykset on just niitä, mitä nuoren aikuisen päässä vaan voi pyöriä. Blogin aivan ihastuttava banneri taas on mun rakkaan ystävän tekemä!

Kuva: weheartit

Sortumisvaara

Apua, apua, apua... Tällä hetkellä tärisen sohvalla, kärsien kamalista karkkivieroitusoireista. Yritän kontrolloida tilannetta pitämällä puolen litran vesipulloa käsissä ja juomalla sitä. Ei auta.

Koitan koko ajan hokea itselleni, että oon karkkilakossa, mutta mun aivot ei kuuntele. Tää on eka kerta, kun oisin valmis lyömään hanskat tiskiin ja lähteen kauppaan hakemaan Fazerin Lontoo rae -suklaalevyn ja Malacon Super Leijona-karkkipussin.

Tiedän, että näitä tilanteita ei kohta enää tule, muutaman kerran kun vain pystyy voittamaan omat mielihalut. Kohta ei enää kaipaa karkkia, mutta tällä hetkellä kuola valuu, kun ajattelenkaan sitä lisäaineiden täyttämää sokeripussia. Jatkan tämän alla olevan kuvan tuijottelemista ja aion selviytyä heikosta hetkestäni voittajana!

Kuva: weheartit

Ilmaista terapiaa

Mulla oli tänään mieli vähän maassa. Vaikka suurimman osan ajasta pystyn keskittymään siihen hyvään, mitä mulla on, joskus se paha mieli vaan ottaa vallan. Tänään tuli totaalihajoaminen kotona. Ensimmäinen ajatus oli, että jään vaan kotiin nyyhkimään sohvalle, mutta päätinkin ottaa itseä niskasta kiinni ja vedin juoksukamppeet niskaan.

Mun mielestä mikään ei puhdista (ainakaan hetkellisesti) yhtä tehokkaasti oloa, kuin lenkkeily. Pää selviää, mieli kirkastuu ulkoilmassa ja pahat asiat jää taka-alalle. Vaikka oon menettänyt paljon, oon saanut vielä enemmän. Mulla on ihana koti, jossa on hyvä olla ja unelmien poikaystävä. Mun terveys on ihan hyvällä mallilla ja mulla on hyviä ystäviä. Se on vaan jännä, että tämmöset asiat jollain tasolla vissiin unohtuu, kun paha olo vyöryy yli.

Ulkona oli aivan huippu ilma! Muutama aste pakkasta ja tiet hyvässä kunnossa. Kilometrejäkin tuli taitettua varmaan useampi, koska hölkkäsin lähes tunnin. Yhdistin lenkin taas kauppareissuun, kiva kun saa kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Kyllä se näin on, että liikunta tuo paljon iloa ja mieli keveni heti, kun sain purkaa pahan olon ulkoilmaan ja tekemällä jotain hyödyllistä.

Kuva: weheartit

Ryhtiliike

Mulla on aina ollut vähän huono ryhti. Siitä mainittiin mulle ensimmäisen kerran joskus 12-vuotiaana ja sen jälkeen selkä on ollut enemmän tai vähemmän kumarassa. Tää on tosi huono juttu, koska jokin aika sitten mulla alkoi olemaan selkä ja hartiat vähän jumissa ja oon ajatellut, että se varmaan voi johtua huonosta ryhdistä ja asennoista ylipäätään.

Nykyään oon koittanut kiinnittää siihen(kin) huomiota. Koulumatkoilla koitan kävellä mahdollisimman suorassa ja istua hyvässä asennossa, enkä vain laahustaa ja röhnöttää. Sana "röhnöttää" on muutenki niin hirveä, että haluan kävellä selkä suorana jo pelkästään sen takia, ettei tarvii enää ikinä käyttää tuota...

Ryhdillä on myös muuta vaikutusta. Mun mielestä niistä, jotka kävelee selkä suorassa, huokuu itsevarmuus. Mäkin haluan kuulua siihen porukkaan. Kaupungilla näkee taas, että monet teinit kävelee selkä kyyryssä, joka taas suorastaan huutaa "älävaanhuomaamua". Tää alla oleva kuva tsemppaa mua vielä lisää, joten toivottavasti kohta ei enää edes tarvitse miettiä omaa ryhtiä, vaan suora ryhti tulee automaattisesti!

Kuva: weheartit

Before and after -inspiraatiokuvia

Aina välillä törmää tosi inspiroiviin before and after -kuviin. Yleensä niitä löytyy weheartit.com-sivulta, josta yleensä kaikki mun kuvat on, ellei kyseessä ole itse ottama. Muutenkin tulee jotenkin hyvä fiilis, kun tajuaa, että koska joku muukin pystyy siihen, niin pystyn myös minäkin! Tässä muutamia inspiraatiosuosikkeja.

Kuvat: weheartit

Reality check vol. 1

Check! Nykyään syödään ihan kivasti kasviksia ja vihanneksia, kun tehdään lähes joka ruualle salaatti.

Muutos ei tule itsestään, vaan sen eteen on tehtävä töitä!

Maailmassa on varmasti paljon tosi hyviä terveellisiä hedelmiä, vihanneksia ja kasviksia, kunhan vaan oppis kokeilemaan ja maistamaan uutta.

Check! Oon vihdoin ja viimein oppinut aamupalan tärkeyden ja se on ehdottomasti ateria, jota en halua jättää väliin mistään hinnasta!

Check! Vedenjuonnista on tullut tärkeä osa mun jokapäivästä elämää. Mulla tulee juotua se n. 1,5-2 litraa päivässä vettä.

En ole koskaan uskonut ihmepillereihin, joiden pelkällä syömisellä laihtuu. Uskon, että elämänmuutokseen vaaditaan terveellinen ruokavalio, riittävästi unta ja liikuntaa.

Itsevarmuus ja itseensä uskominen on kaikista tärkeintä. Kärsivällisyyttä tarvitaan, sillä kroppa ei muutu yhdessä yössä.

Pitää muistaa olla myös hieman kilpailuhenkinen ja haastaa itsensä.

Kuvat: weheartit

Pieni sortuminen

Jeps, nyt on huono olo. Koulun jälkeen (tosi nälkäisenä) ei todellakaan kannata tehdä kaverin kanssa treffejä Coffee Houseen. Olin päättänyt hellittää kukkaronnyörejä sen verran, että juon Mariannemokan (lemppari) ja lähden sen jälkeen kotiin. En ilmeisesti ollut psyykannut itseäni tarpeeksi vahvaksi, sillä sorruin. Kanapanini, tuo paholaisen keksintö, viekoitteli minut täysin tuoksullaan. Vaaleaan leipään tehty, tietenkin, vaikka vaihtoehtona olisi ollut myös ruisleipä. Superpaljon täytettä, mitä lie onkaan. Terveelliseltä se ei ainakaan maistunut...

Join tosiaan paninin jälkeen vielä Mariannemokan. Sen jälkeen oli kyllä niin paha olo, etten vähään aikaan halua kokea sitä uudelleen. Huono omatunto tuli kuin tulikin, mutta vasta sen jälkeen, kun mahaa kivisti ja syy oli pelkästään oma. Oikein palan halusta syödä taas vähän kevyemmin. Olo on niinkuin rasvaa täyteen pumpatulla kumiveneellä ja valehtelematta aivan kauhea. Tuota kuvan tekstiä lainaten: "Ajattele ennenkuin syöt."

Kuvat: weheartit

Karkkilakko

Karkkilakko on mulle ehkä helpoin tapa rajoittaa herkkujen syömistä. Mun karkin syönti menee muuten ihan mahdottomuuksiin, eli kaikki tai ei mitään -periaate on mun juttu. Mulla meni nimittäin ihan mahdottomuuksiin tuo karkin syöminen koulun alkaessa. Saatoin yhden koulupäivän aikana syödä pienen karkkipussin ja kotiin tullessa mussutin telkkarin ääressä suklaalevyn. Tämä karkkilakko on kuitenkin tällä hetkellä kestänyt kuukauden ja oon tosi ylpeä itsestäni, kun oon lakossa pysynyt.

Oon ennenkin ollut monta kertaa karkkilakossa. Pisin karkkilakko mulla kesti puoli vuotta. Asuin silloin vielä vanhempien luona ja sain siitä hyvästä karkkilakon päättymispäivänä 100e kouraan. Mun vanhemmat ajatteli sen niin, että ne tulee säästämään puolen vuoden karkkiostoksissa moninkertaisesti tuon summan ja itellehän se toimi sit tosi hyvänä motivoijana.

Kuva: weheartit

En ollut aluksi päättänyt mihin asti karkkilakko tulee kestämään. Ensiksi ajattelin, että kestäkööt sen aikaa kuin huvittaa, mutta nyt oon sitä mieltä, että haluan asettaa jonku tavoitteen. Joten, karkkilakkoni tulee kestämään vähän yli puoli vuotta ja se loppuu 1.8. Jos (siis kun) tämä karkkilakko kestää, saan palkinnoksi tuhlata 200 euroa johonkin ihanaan! Näin saan myös tehtyä oman uuden ennätyksen karkkilakkoiluun. Löytyykö sieltä muita karkkilakon kannattajia?