Kriiseilyä

Oon koko tän projektin ajan yrittänyt kuunnellat omaa kroppaa näiden syömisten suhteen. Jos päivällä tekee mieli syödä kaksi kertaa hyvinkin lyhyen ajan sisällä, se on ok. Ja jos illalla ei enää tee mitään mieli, se on ok. Eli en siis pakota itseäni syömään iltapalaa, koska väkisinsyömisestä tulee huono olo ja se on takuuvarma keino saada uusia ruokainhokkikyllästymisiä.

Jotenkin mua vaan on alkanut pelottaan viime aikoina se, kun joka paikassa hoetaan sitä, että "kaikki v*ttu syö sen 5-6 kertaa päivässä ja pitää ne ruokavälit säännöllisenä, muuten on huono ihminen". Neljä ehkä onnistuu, mutta miten ihmeessä mä saisin edes viisi kertaa täyteen? No toki niitä päiviä löytyy Ruokapäiväkirja -tagin alta, mutta yleensä niistä kaksi "ateriaa" on välipaloja, jollon oon juonut kahvin ja syönyt jonku välipalakeksin. Apua, joudunko laihduttajien helvettiin tai johonkin?

Kuvat: weheartit

En tosiaan koskaan ollut mikään himosyöjä, vaan syön edelleen saman verran "oikeaa" ruokaa, kuin ennen (olen tästä aiemminkin maininnut). Oon jättänyt karkin pois, joita mulla meni valehtelematta toista pussia/suklaalevyä päivässä. Myöskin jokapäiväiset sokerilimsat ja sipsit jätin pois. Kuinkakohan paljon noista tulee kaloreita päivässä, kun painokäyrä meni kuitenkin koko ajan ylös ja nyt mennään ihan ihan hyvää tahtia alas? Haluan ajatella, että tällainen "laihduttaminen" (ts. parempien valintojen tekeminen ja herkkujen jättäminen/vähentäminen) sopii todella hyvin mulle ja oon tosi innoissaan mun kropan muutoksista. Välillä tietty saa hieman herkutella, mutta se nyt on vaan elämää ja pääasia on se, että se herkuttelu ei jää sille on-vaiheelle koko loppuelämäksi.

Pieniä muutoksia

Mun mielestä mun kroppa on kuitenkin aika paljonkin parin viime kuukauden aikana. Ennen näytin lähemmäs tuolta kuvan emännältä, mutta nykyään voin sanoa, että mahamakkarat on pienentynyt huomattavasti. En myöskään viihtynyt vähääkään tiukemmissa vaatteissa, koska pelkäsin vatsan pullottavan inhottavasti. Nykyään haluaisin pukea vain vartalonmyötäisen puseron ja hameen päälle. Fiilis on myös tosi paljon itsevarmempi, kun selkämakkarat ei huutele enää tuijottamaan niitä.

Vaikka uskonkin, että kehitystä on tapahtunut, välillä se tuntuu todella hitaalta. Ensimmäisen kuukauden aikana painoa lähti n. 4 kg, ilman liikkumista. Toisen kuukauden punnitus on vielä ottamatta, mutta uskon, että kiloja on lähtenyt vähemmän, koska olen liikkunut (ja syönyt) huomattavasti enemmän. Uskon, että painon kanssa on menty sellaista taantumavaihetta, eli paino on pysynyt suurinpiirtein samana. Aion ottaa nyt hieman loppukiriä ja tästä maanantaista alkaen yritän saada painoa jälleen tippumaan!

Kuva: weheartit

Earth hour 2013

Tämä menee nyt vähän blogin aihepiirin vierestä, mutta päätin ottaa tämän kuitenkin esille. Luin koulumme intrasta, että tämän viikon lauantaina on kuuluisa Earth Hour. Olen aina pitänyt ideasta sammuttaa kerran vuodessa valot tunniksi. Tässä lainaus WWF:n sivuilta: "Sammuta valot - sytytä toivon kipinä! Valot sammuttamalla näytämme huolemme ilmastonmuutoksesta ja vaadimme päättäjiltä todellisia tekoja ilmaston puolesta." Vaikka muuten en niin aktiivisesti osallistu maailmanparantamiseen, pyrin kuitenkin omilla pienillä teoilla ja valinnoilla vaikuttamaan asioihin.

Kannattaa ehdottomasti lähteä kävelylle Earth hourin aikaan ja nauttia kaikesta hiljaisuudesta ja pimeydestä. Olin muutama vuosi sitten ystäväni luona Kokkolassa ja tunnelma oli mahtava. Suurin osa keskustasta ja vanhasta kaupungista oli pimeänä ja oli hienoa huomata, kuinka moni ihminen osallistui siihen. Pakko myöntää, että se oli melko vaikuttava kokemus. Aion ehdottomasti osallistua tähän ja meillä ainakin sammuu valot 23.3.2013 klo 20.30-21.30.

Kuvat: weheartit

Hienommat kahvikupit

Mun mielestä on kiva, että astiat on hyvännäköisiä, siis hyvännäköisen ruuan lisäksi. Meidän arkiastiasto on ihan perinteisesti valkoinen Teema ja sitä löytyy kaapista aika paljon. Aloin keräämään sitä sarjaa 15-vuotiaana ja nyt meillä löytyy puoli tusinaa lähes kaikkea. Tykästyin sarjaan nimenomaan sen takia, että se oli selkeä, yksinkertainen ja ajaton. Ainoa, mitä en halunnut kerätä, oli kyseisen sarjan kahvikupit. Tähän asti ollaan nimittäin pärjätty enemmän kuin hyvin muumimukeilla.

Nyt kun asutaan J:n kanssa saman katon alla, ollaan puhuttu sellasesta vähän "hienomman" kahvikuppisarjan keräämisestä. Siis ei mihinkään arkikäyttöön, vaan pikemminkin synttärikahvien tarjoiluun. Sellaista pientä luksusta siis. Mun omaan makuun Teeman kahvikuppi on hieman turhan arkinen.

Lähtökriteerinä oli se, että niiden pitää sopia kuitenkin siihen Teema-sarjaan, koska meillä on kaikkia kivoja Teeman tarjoilukulhoja. Yks päivä kaupungissa eksyttiin Stockmannille ja mä tietty raahasin J:n kotipuolelle vertaileen astioita. Ehdoton ei tuli molemmilta Arabian Runolle ja Taika sarjoille. Pentikin Vaniljaa tuntuu taas kaikki keräävän.

Yks sarja jäi kuitenkin molempien mieleen, siinä oli yksinkertainen kuosi ja pohjaväri oli täydellinen. Sarja oli juuri sopivan juhlava, olematta silti liian rönsyilevä tai mummomainen. Sarja on Pentikin Valo ja se on i-ha-na! Sen muotoilu toimii mun mielestä vähän paremmin, kuin Vaniljan ja se on muutenkin mielestäni hieman yksinkertaisempi. Nyt pitää enää vain aloittaa sarjan kerääminen. Uskon, että tullaan olemaan tosi tyytyväisiä! Löytyykö muita astiaintoilijoita?

Kuva: pentik.com

Vihreä tee

Ostin tuossa muutama päivä sitten pitkästä aikaa ihan vain pelkkää vihreää teetä. Viime aikoina teenjuonti on jäänyt aika vähälle, mutta oon päättänyt skarpata tämän suhteen. Nuorempana join teetä monta kupillista päivässä ja kavereiden kanssa keitettiin aina iltaisin teet, kun puhuttin henkeviä. Se oli sillon vähän sellanen harrastus, eli kokeiltiin kaikkia hienoja lajeja ja välillä saatiin ulkomailta tuliaisena joitain vähän erikoisempia. Nykyään (harmi kyllä) korvaavana on kahvi.

Kuva: weheartit

Kahvinjuontia oon tosiaan koittanut vähentää, melko huonoin tuloksin. Onneksi nykyään ei kuitenkaan uppoa, kuin muutama muumimukillinen päivässä. Yhden asian oon kuitenkin huomannut sekä muista blogeista, että weheartit.com:sta: vihreä tee on terveellistä. Tänään katsoin ihan huvin vuoksi, mitä Wikipedia tästä sanoo.

"Vihreä tee eroaa tavallisesta mustasta teestä siten, että sitä ei ole hapetettu. Tästä johtuen teen sisältämät terveelliset katekiinit säilyvät paremmin, kuin mustassa teessä.-- Antioksidanttien, erityisesti katekiinien, korkea pitoisuus tekee vihreästä teestä monipuolisen terveysjuoman. -- Tutkimuksen mukaan kaksi kupillista vihreää teetä sisältää yhtä paljon antioksidantteja kuin viisi annosta hedelmiä ja kasviksia." (Wikipedia: Vihreä tee)

Tuohan kuulostaa hyvältä! Näistä tutkimuksista on paha sanoa mitään, kun en itse sen syvemmälle jaksanut perehtyä tähän asiaan. En ole koskaan oppinut laittamaan teehen sokeria tai mitään muutakaan, joten se on ehdottomasti plussaa, koska yksi asia on varma: mun rakkausmuumimukissa tullaan näkemään tästä lähtien paljon useammin vihreää teetä!

Ruuanlaittohistoria

Me ollaan saatu osallistua pikkusiskon kanssa ihan ipanoista asti ruuanlaittoon kotona. Välillä ne meidän mössöt oli suoraan sanottuna syömäkelvottomia, mutta aina saatiin vanhemmilta kannustusta tehdä itse ja harjoitella. Siitä lähtien meistä molemmista on löytynyt kipinä laittaa ruokaa, leipoa ja kokeilla uusia asioita. Ja varmasti tuollainen historia vaikutti siihen asiaan, että mun pikkusisko opiskeli itsensä ravintolakokiksi ja tekee niitä töitä nykyään lähes päivittäin.

Viime aikoina oon huomannut harmikseni sen, kuinka usein tulee tehtyä samoja ruokia ja toistettua samoja reseptejä kuukausista toiseen. Mitenköhän sitä sais vielä sen saman ennakkoluulottoman suhtautumisen tuohon ruuanlaittoon, mikä oli lapsenakin, ja uskaltais kokeilla uusia juttuja? 

Yleisesti ottaen voin sanoa, että tykkään tosi paljon ruuanlaitosta. Tietty niitäkin päiviä löytyy, kun ruuanlaittaminen ei voisi v*ttuakaan kiinnostaa, mutta sitä tulee silti tehtyä. Ruoka kun sattuu olemaan melko elintärkeä asia... Onneksi sellaisia päiviä on kuitenkin tosi harvoin ja suurimmaksi osaksi se on aivan mahtavaa!

Kuva: weheartit

Belvita Breakfast

Ei hitsi, mä oon ihan rakastunut noihin Belvita-jugurttiaamupalakekseihin! Jos mulla ei ois tämänkään vertaa itsehillintää, vetäisin varmaan kerralla koko paketin naamasta alas. Ne on loistavia esimerkiksi päivällä kotona kahvin kanssa mutusteltavaksi.

Törmasin näihin ensimmäisen kerran ihan vahingossa Valintatalossa ja ostin kokeiltavaksi, koska niitä ei ollut hinnalla pilattu. Nää on paljon makeampia, kuin ne Rainbown-välipalakeksit. Kaloreita on sitten tosin se melkein kaksi kertaa enemmän, mutta pakkauksen mukaan löytyy kuitua, kalsiumia ja vitamiineja, eli ei kuulosta ollenkaan pahalta!

Kannessa lukee, että kyseiset keksit sisältää hitaita hiilihydraatteja, jotka vapautuu tasaisesti neljän tunnin ajan. Jo nimensä (Belvita Breakfast) mukaan näitä voi lisätä osaksi terveellistä aamupalaa. Mutta mulla muutenkin tökkii aamuisin tuo syöminen ja saan just ja just puuron alas, niin ei puhettakaan, että ahtaisin itseeni vielä jotain lisää. Mutta tosiaan, mulla toimii välipalana nää tosi hyvin!

Kuva: www.keksihylly.fi/tuotteet/belvita

Sugarfree

Alunperin mietin, etten juo ollenkaan hiilihapollisia juomia tämän terveysintoilun aikana. Nyt alan kumminkin pikkuhiljaa olemaan valmis kääntään takin ja pyörittelemään sitä pään ympärillä, koska mulla on rehellisesti sanoen ikävä jotain "spesiaalimpaa" juotavaa, kun olen kerta tipattomallakin.

Ruokapäiväkirjoista selviää, että oon juonut tämän kuukauden aikana muutaman kerran sokerittomia limsoja/energiajuomia, kaksi kertaa jopa ihan aitoa sokerilitkua. Mutta tästä lähtien saan juoda sokerittomia limsoja tai energiajuomia, jos haluan, ilman huonoa omaatuntoa. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että alan nyt kiskomaan niitä päivittäin litratolkulla. Tiedän, että vesi on paras janojuoma ja pyrin edelleen juomaan tuollaisia litkuja mahdollismman harvoin!

Kuva: weheartit

Blogi-asiaa

Päätin blogin perustamisesta lähtien kirjoittaa tänne oman ruokapäiväkirjan ylös. Se johtuu puhtaasti siitä, että tämä blogi on mun muistio ja päiväkirja, joka motivoi minua ja (toivottavasti) inspiroi teitä. Tämän takia jokaisen päivän listaus syömisistä löytyy tunnisteen "Ruokapäiväkirja" alta ja on helposti käsillä, jos haluan tutkailla, mitä viime päivinä on tullut syötyä.

Ruokapäiväkirjat on myös otsikoitu äärimmäisen selkeästi. Niissä on ruokien lisäksi vain lyhyt kertaus päivästä ja omista mietteistä. Ajattelin, että tämä on hyvä tapa helpottaa niitä lukijoita, jotka eivät ruokapäiväkirjoista välitä, vaan haluavat skipata ne, menettämättä sen kummempaa.

Luen itse jonkin verran muiden ruokapäiväkirjoja, sillä ne tuovat inspiraatiota omiin syömisiin. Tiedän kuitenkin, että kaikkia ei tällainen kiinnosta. Siksi tämä blogi käsittelee vähän kaikkea, mitä mun pään sisällä pyörii, eli tässä tulee nyt se päiväkirja-osa esiin. Blogista löytyy ruokapäiväkirjojen lisäksi siis asiaa omasta terveydestä, laihduttamisen etenemisestä, liikkumisesta ja syömisestä.

Tämä blogi ennenkaikkea motivoi minua. Olen itse tyttömäinen tyttö, joten visuaalisesti tämä mielestäni toteuttaa hyvin sitä käsitystä ja höpötykset on just niitä, mitä nuoren aikuisen päässä vaan voi pyöriä. Blogin aivan ihastuttava banneri taas on mun rakkaan ystävän tekemä!

Kuva: weheartit

Tipattomia tunteita

Sunnuntait on aina ollut mulle vähän niitä löhöilypäiviä. Mulla on muutenkin ollut aina melko selkeä viikonloppu-unelma: perjantaina levätään töiden/koulun jälkeen raskas viikko pois alta, tehdään poikaystävän kanssa jotain herkullista "parempaa ruokaa" ja mennään ajoissa nukkumaan. Lauantaina nukutaan pitkään ja ilta on juhlimista varten. Sunnuntai on sitten se lepopäivä.

Nykyään oon siis alkoholilakossa, tai tipattomana, kummin haluaakaan ilmaista. Oon nauttinut tästä ajasta suunnattomasti! Vaikka en ennenkään juonut alkoholia läheskään joka viikonloppu, niin silti tuntuu, että oon saanut viikkoon yhden päivän lisää. Entinen krapulapäivä ei ookaan enää se "en-tahdo-liikkua-sohvalta-mulla-on-krapula" -päivä, vaan se on normaali vapaapäivä ilman pahaa oloa.

Mun poikaystävä on suhtautunut tähän tosi kannustavasti, muutamat kaverit vähän ehkä kummasteli. Paljon tuli kommenttia: "tipaton on vaan juopoille", mutta mun mielestä on vaan mukavaa koetella omia rajoja, ihan niinkuin tuon karkkilakonkin suhteen.

Tipattoman loppumisajankohta on vielä hämärän peitossa. Olen ajatellut, että se voisi loppua esimerkiksi kesäloman alkaessa, eli huhtikuun lopun/toukokuun alun vaihteessa. Toisaalta mua ei kyllä harmittais ollenkaan, jos se loppuis vaikka vähän aiemmin, esim. poikaystävän synttäreille. Tätä pitää miettiä vielä vähän ja mennä fiiliksen mukaan. Kaikki on mukavaa, niin kauan kuin on mukavaa!

Kuvat: weheartit

---Alcohol is a source of massive amounts of calories. 1 g of alcohol contains 7 kcal, which is almost as much as fat (9 kcal/g). Alcohol is stored straight into fat. It damages muscle. It not only has a big amount of empty calories and no other nutrients, but is also slows down our metabolic system for up to 2 days after the consumption.---

Teksti: täältä

Kuntosalille?

En oo vielä innostunut oikein kuntosalihommista. Kuten jo aiemmin kerroin, niin oon täysin onneton kaikkien laitteiden kanssa ja siksi kynnys lähteä salille on vielä hieman suurempi. Oon kumminkin katsellut monia eri kuntosaleja netissä, vertaillut niiden hintoja yms. Tuntuu pahalta huomata, että liittymismaksut huitelee sadassa eurossa ja kuukausimaksut kuudesta kympistä ylöspäin, eikä kaikilla saleilla ole edes mitään opiskelija-alennuksia.

Oon tällä hetkellä siis vain opiskelija, enkä käy missään töissä. Koulupäivät on 8-16 tai 8-18 (välissä on joinain päivinä hyppytunteja) ja kouluhommia pitäisi tehdä myös kotona. Aikaa ei yksinkertaisesti riitä töissä käymiseen. Olen tipattomalla enkä tupakoi, joten rahaa ei mene tällaisiin "turhakkeisiinkaan". Joten kyllä sitä jossain vaiheessa väkisinkin herää mieleen kysymys: mistä h*lvetistä minä semmoset rahat kerään kasaan? Myyn toisen munuaisistani mustassa pörssissä?

Kuntosaliopastuskin mietityttää. En saanut selkoa, kuuluuko se hintaan ensimmäisellä kerralla, vai joutuuko sitä itse arvuuttelemaan sormi suussa, että mitä tällä tehdään. Tästä syystä oon haudannut kuntosalihommat ainakin siihen asti, että saan jonku kaverin matkaan, joka taitaa nämä hommat. Teen kotona muutaman kerran viikossa pari tiettyä youtubetreeniä läpi pirtsakan jenkkiemännän opastamana ja se riittää tällä hetkellä!

Ja voihan sen niin ajatella, että kaikki on vain itsestä ja omasta halusta kiinni. Haluan maksaa siitä täydellisestä aamun appelsiinimehulasillisesta vähän enemmän ja nauttia joka kulauksesta, kuin juoda sitä ei-niin-hyvää, mutta halvempaa litkua. Toiset ei varmaan edes maista eroa Joten ihan turhaa kai tämä kiukuttelu on. Rahaa löytyy niihin asioihin, mitä arvostaa. Välillä vaan tekee mieli änkyröidä, oli se sitten turhan takia tai ei. Tässä kuvassa oli kyllä niin osuva teksti, että pitää ihan jäädä hetkeksi ajattelemaan tätä omaa tilannetta. Tulevaisuudessa selviää, mitä päätän!

Kuva: weheartit

Itsetunto

Mulla on omasta mielestä ihan hyvä itsetunto. Siinä ei ole mitään itserakasta myöntää se. Mulla on vahvoja mielipiteitä ja seison periaatteideni takana. Oon huomannut sen, että tämän terveysintoiluprojektin aikana se on alkanu vähän rakoilemaan. Ja sitten, aivan yhtäkkiä, pillahdin itkuun, kun oli muka niin ruma ja lihava olo.

Mitämitämitä? Minkä vuoksi? Ei siinä ole mitään itkemistä, jos en halua omistaa kolmekymppisenä rasvaprosenttia 50. Sen vuoksihan pitäisi olla ylpeä! Minä itse olen vastuussa elämästäni ja vain minä voin päättää miten sen käytän.

Sen jälkeen päätin korjata vähän omaa asennetta. Oon todellinen "kaikki mulle heti ja nyt" -ihminen ja huomasin, että mun kärsimättömyys tuottaa mulle aivan liikaa paineita. Mun ei pidäkään laihtua kahta vaatekokoa yössä. Tämä tulee olemaan pitkä projekti, jos haluan asiat sille mallille, että terveellisemmistä valinnoista tulee mulle tapa. Ja sehän tässä on tavoitteena.

Kuvat: weheartit

Me tehtiin mun itsetunnon kanssa diili: se ei enää kiukuttele ilman mitään järkevää syytä ja mä vähennän supertimmien naisten tuijottelua tietokoneella ulkoiluun ja kirjojen lukemiseen. Ehkä mun itsetunto sitten uskoo, että tässä ei oo mitään sen suuremman kriisin aihetta.

Tykkäilyä

Kuva: weheartit

Tämä kuva iski tajuntaan ja lujaa. Olen huomannut ainakin itsessäni sen, että keskityn usein, jopa liikaa, niihin asioihin, joista en pidä itsessäni. Nyt päätin heittää negistelyn nurkkaan ja keksiä kolme osaa kropastani, joista oikeasti pidän.

Mulla on aina ollut todella selkeästi erottuva vyötärö. Se on mielestäni naisellinen ja on upean näköinen, kun sitä korostaa oikein. Tällä hetkellä vyötäröllä on hieman ylimääräistä, mutta se erottuu edelleen hyvin.

Pidän käsistäni, koska ne ovat pienet ja sirot. Sormet ovat hoikat ja kauniin malliset. En ole koskaan ottanut rakennekynsiä, sillä omani ovat aina olleet hyvännäköiset ja -malliset. Kunpa niitä jaksaisi lakata enemmän.

Viimeistä jouduin jo pohtimaan hetken. Päädyin yläselkään, sillä se on asia, joka on mielestäni kaunis. Korostan usein sitä esimerkiksi mekkovalinnoilla. Selkää voi paljastaa melko paljonkin näyttämättä tyrkyltä. Minulla on kyllä kylässä selkäläskitkin tällä hetkellä, mutta ollaan sovittu, että ne(kin) päättää vierailun kesään mennessä.

Lakkoilua

En nyt tiedä miten selkeä tämä mun blogin nimi nyt sitten teille lukijoille on. Mun pään sisässä kaikkihan on tietty kristallinkirkasta, mutta se ei oo mitenkään epänormaalia, että mun kristallinkirkas on toisille sama asia, kuin kiinalaisille sumusaasteongelma.

Nimi Project SS/13 tulee kaikessa yksinkertaisuudessaan tästä mun meneillään olevasta laihdutus/elämäntapamuutoksesta, jonka pääpaino on Spring-Summer (kevät-kesä) aikana, vuonna 2013. Mun ihana ystävä (joka muuten itsekin pitää blogia) teki mulle muutaman bannerin, josta valittiin nyt sitten tämä nykyinen. Meitä yhdistää tällä hetkellä myös laihduttaminen. Ollaan toistemme personal tsemppaajia ja hädän hetkellä kuunnellaan, kun toinen haaveilee chilipähkinöistä. Tähän asti se on menny sillain, että mä oon ollu se, jolla on kuola poskella ja pähkinät mielessä.

Kuva: weheartit

Aloitin tosiaan jo kolme viikkoa sitten karkkilakon. Karkille siis kaikessa tilanteessa ehdoton ei. Viime viikonloppuna oli mun 21v-synttärit ja alkoholia tuli siemailtua ihan tulevienkin viikkojen edestä. Tästä syystä viime lauantaina alkoi myös ehdoton alkoholilakko. Kaikenlaiset hiilihapolliset juomat on myös kiellettyjen listalla. Mulle on siis ihan sama, onko kyseessä 0 kaloria sisältävä kivennäisvesi vai miljardi kaloria sisältävä sokerivesi. Muille herkuille ostokielto, mutta poikaystävän synttäripäivänä (maaliskuun puolessa välissä) ajattelin leipasta sille pienen täytekakun, josta aion syödä hyvällä omatunnolla palasen.

Yhtenä päivänä viikossa tehdään poikaystävän kanssa yhdessä jotain hyvää ja vietetään laatuaikaa yhdessä. Mun kouluaikataulujen takia se päivä on lähes poikkeuksetta perjantai, lauantai tai sunnuntai. Tortillat on meidän suurta herkkua! Olen koittanut viime aikoina etsiä jotain hyviä ja kevyitä ruokavinkkejä netistä, mutta vielä ei ole löytynyt oikein mitään.

Painoindeksi

Laskin nyt ensimmäistä kertaa oman painoindeksin tämän hetkiselle painolle. Tulos näyttää tältä:

"Mikäli sortuisimme hätiköityyn päätelmään, voisimme sanoa, että normaalipainon ylärajaan (alle 65,8 kg) päästäksesi tulisi sinun laihduttaa 3,7." Jestas, mikä yllätys... Mun kroppa on tällä hetkellä yhtä löysä kuin pullataikina ja tässä riittää työtä niin vartalon kuin päänkin osalta, ettei kesällä tarvi hävetä omia pikkupikkubikineitä, kun kaiken maailman sporttitytöt tulee viereen hyppimään rantalentopallon kanssa piukat pakarat edes värähtämättä. Ja koitappa siinä sitten olla vertailematta omia jenkkiksiä niiden toisten tyttöjen rasvaprosenttiin, joka heiluu siinä viiden hujakoilla. Ja kyllä, jopa minä tiedän, että lihas painaa enemmän kuin läski.

Oman painoindeksin voi käydä laskemassa täällä!

Jos nyt jotain pitää tässä todeta, niin periksi ei anneta, ennenkuin omat reidet kestää vertailun, p*rkele!