Hedelmäsalaattiherkku

Tein pitkästä aikaa hedelmäsalaattia. Kaapista löytyi yksi sokeriliemihedelmäpurkki, josta kaadoin liemen pois (koska se on mun mielestä ihan ällömakeaa) ja laitoin tilalle lorauksen vettä. Pilkoin tuoreita hedelmiä sekaan ja olihan se ihan hyvän makuista! Tykkäisin myös banaanista siinä, mutta se menee jo yhden päivän aikana niin tummaksi ja epäherkullisen näköiseksi, että jätin sen suosiolla pois.

Mun hedelmäsalaattiin tuli siis säilykepurkkihedelmäsekoitus, kiiwi, päärynä ja omena, koska niitä löytyi kotoa valmiina. Siitä tuli just sopivasti mulle herkkua pariksi päiväksi, koska J ei tykkää yhtään hedelmäsalaatista. Pilkottua omenaa se veteli tossa onnellisena naamaan, mutta tollanen hedelmämix on sille muka ihan ehdoton ei. On se hassu...

Hedelmäsalaatti on myös siitä ihana, kun siihen voi laittaa käytännössä mitä vaan. Ens kerralla teen sen kokonaan tuoreista hedelmistä, sillä ei tuo säilyke oo koskaan niin hyvää... Suunnitelmissa on laittaa ainakin viinirypäleitä, omenaa, päärynää, kiiwiä, mangoa ja mandariinia/appelsiinia. Tuore mango on jotain ihan parasta!

Kuva: Silind

Melko aneemisen näköinen tää mun hedelmäsalaatti...

Sokeriton

Oon tosiaan viime aikoina pyrkinyt vähentämään runsaalla kädellä hiilihapollisten juomien juontia. Mielestäni melko hyvin! Viime kuukauden aikana join kaksi sokeripitoista juomaa ja viisi sokeritonta, joko energiajuomana tai limsana (tämä oli helppo tarkistaa ruokapäiväkirjoista).

Viime vuonna mulla meni koulupäivän aikana vähintään puoli litraa normaalia Coca-colaa. Iltaisin join muuten-vaan-juomana aina normaalia kokista tai 7upia. Jossain vaiheessa aloin hieman kyllästymään ja limsaa tuli ostettua vähemmän. Tämän vuoden alussa päätin, etten enää juo sokerilimsoja tai -energiajuomia. Helmikuun alussa päätin vähentää ylipäätään hiilihapollisia juomia.

Joskus kuitenkin kaipaan muutakin kuin vettä tai maitoa, aamuisen appelsiinimehun lisäksi. Tällöin Battery sugarfree tai Coca-cola Zero kuulostaa ihan kohtuulliselta ajatukselta, vaikka ovatkin ties minkälaisista myrkyistä tehty. Kivennäisvedestä kun en edes pahemmin välitä. En kuitenkaan pidä ajatuksesta täyttää itseä limsalla, oli sokeritonta tai ei, sillä se turvottaa ja vahingoittaa joka tapauksessa hampaita aiheuttamalla happohyökkäyksen. Joten kohtuus kaikessa!

Kuva: weheartit

Mustikkapiirakkataivas

Puolenpäivän maissa kuultiin, että meille olis tulossa tänään vieraita kylään ja mä ajattelin heti, että olis kiva leipoa jotain kahvin seuraksi. Tykkään tosi paljon leipomisesta, mutta nykyään tulee leivottua (liian) harvoin, koska ei ole mitään järkevää syytä ja söisin varmaan kaiken yksin...

Tein sitten elämäni ensimmäisen mustikkapiirakan. Me saatiin poikaystävän mummulta pakkaseen paljon erilaisia marjoja, mm. mustikoita. En jaksanut lähteä kauppaan, joten piti tyytyä niihin aineisiin, joita löytyi jo valmiiksi kaapista. Etsin aika kauan "täydellistä" ohjetta piirakalle, mutta meillä ei olis ollut läheskään kaikkia aineita, mitä ohjeissa oli mainittu, joten sovelsin. "Melko riskihommaa soveltaa sellasta ohjetta, jota ei oo koskaan tehnyt", huusi mun aivot. Mä en kuunnellut.

Tein perus murotaikinapohjan ja se onnistui hyvin. Painelin sen piirakkavuokaan ja nakkasin jäiset mustikat päälle. Sen jälkeen aloin valmistaan jonku sorttista täytettä. Jääkaapista löytyi kananmuna, kevytkermaviilipurkki ja rasvatonta maitoa, täydellistä? Kaikki vaan sekaisin ja pikkusen sokeria kruunaamaan koko sotku! Laitoin tuon täytteen mustikoiden päälle ja annoin olla uunissa jonku 40 minuuttia, sen verran kuitenkin, että täyte oli hyytynyt täysin ja pohja kypsynyt. Kehut irtosi helposti, kun vaahdotin vielä vaniljakastiketta kaveriksi. Kuten kuvasta näkyy, jäi piirakkaa viiden hengen jäljiltä ainoastaan vartin verran!

Kuva: minä