Olohuoneurheilua

Mulla oli tänään pikku reissu sairaalalla röntgenissä. Aika oli myöhässä ja lähdin pikku änkyröissäni kävelemään keskustaan päin. Matkalla muistin, että Citymarketeissa on mammuttimarkkinat ja päätin poiketa kurkkaamassa, löytyiskö mitään pientä kivaa piristämään päivää. Leffoja ja kirjoja löytyi paljon, mutta multa löytyi jo suurin osa hyllystä.

Silmiin pisti kuitenkin Xboxien vieressä oleva Kinect-sensori, joka oli tarjouksessa, eikä jäljellä ollut enää kuin vain yksi kappale! Äkkiä soitto J:lle, jolta sain suostumuksen samantien. Meillä on ollut jo ennen joulua puhe ostaa kyseinen vehje, mutta silloin päätettiin käyttää rahat muuhun. Nyt saatiin Kinect siis joulutarjouksiin (99e) verrattuna käytännössä -40% alennuksella, eli hintaa sille jäi 59,90e. Hintaan kuului myös kolme peliä, joista kahta olen pikaisesti kokeillut.

Kinectin eroaa muista vastaavista tunnistimista sillä, että siinä ei käytetä mitään ylimääräisiä kapuloita käsissä, vaan kamera tunnistaa ihmisen liikkeen ja äänet. Olen aiemmin kokeillut Pleikkarin Movea ja Wiitä, mutta mun mielestä ne on tuntunut vaan turhan hankalalta, kun pitää koko ajan miettiä, mitä nappia painaa (ja meiltä löytyi Xbox jo etukäteen). Tai ehkä ongelma on ollut vain harjoituksen puutteessa, en tiedä. Xboxin Kinect laitettiin telkkarin eteen ja asennukseen meni pari minuuttia.

Myöhemmin kotona, kun saatiin Kinect asennettua ja testailtua hieman pelejä, katsottiin huvin vuoksi netissä hintoja. Netanttilassa samanlainen pakkaus maksoi 129 euroa, joten pakko sanoa, että hyvät kaupat tuli tehtyä Vieressä seisoskellut mammakin tais havitella pakkausta omiin käsiinsä. No, nopeat syövät hitaat. Laittelen myöhemmin vielä infoa, miltä pelit tuntuu. Hien sai ainakin helposti pintaan, eikä hymy katoa millään!

Kuva: iltalehti.fi