13. helmikuuta 2013

Hyötyliikunta

Mulla on vähän sellainen tarmoton suhde hyötyliikuntaan: teen tasan sen verran kuin on pakko. Oon tässä viime aikoina tehnyt jonkin verran työtä sen eteen ja koittanut liittyä pikku hiljaa näihin hyötyliikunnan puolestapuhujiin. Kyseisen ajatusmaailman takominen omaan päähän on tässä(kin) kyseessä. Jos mieli on laiska, niin on kroppakin.

Mulla on ollut mahdollisuus tehdä niitä pieniä, terveellisiä valintoja. Oon ottanut nyt henkilökohtaiseksi tavoitteeksi välttää hissejä ja kulkea jalan paikasta toiseen mahdollisimman paljon. Me asutaan kerrostalossa, jossa on hissi, mutta nykyään käytän sitä vain, jos on todella paljon raskasta kannettavaa mukana. Koulussa tulee myös ravattua melko paljon ensimmäisestä kerroksesta kolmanteen ja toisinpäin. Ei muutakuin jalkaa toisen eteen!

Ennen kuljin koulumatkojakin aika paljon autolla tai pyörällä. Nykyään en tykkää edes pyöräillä, sillä käveleminen on minusta kymmenen kertaa mukavampaa. Siinä herää aamuisin ja koska koulumatka ei mikään järjetön ole (3 km = 35 min), kävelen sen mielelläni. Tähän aikaan vuodesta, kun valoisa aika pitenee koko ajan, aamut on tosi kauniita. Pieni, kirpsakka pakkanen punottaa kivasti poskilla, mutta ei ahdista astmaatikon henkeä. Hyötyliikunta kunniaan!

Kuva: weheartit

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun piristit päivääni!