12. helmikuuta 2013
Itsetunto
Mulla on omasta mielestä ihan hyvä itsetunto. Siinä ei ole mitään itserakasta myöntää se. Mulla on vahvoja mielipiteitä ja seison periaatteideni takana. Oon huomannut sen, että tämän terveysintoiluprojektin aikana se on alkanu vähän rakoilemaan. Ja sitten, aivan yhtäkkiä, pillahdin itkuun, kun oli muka niin ruma ja lihava olo.
Mitämitämitä? Minkä vuoksi? Ei siinä ole mitään itkemistä, jos en halua omistaa kolmekymppisenä rasvaprosenttia 50. Sen vuoksihan pitäisi olla ylpeä! Minä itse olen vastuussa elämästäni ja vain minä voin päättää miten sen käytän.
Sen jälkeen päätin korjata vähän omaa asennetta. Oon todellinen "kaikki mulle heti ja nyt" -ihminen ja huomasin, että mun kärsimättömyys tuottaa mulle aivan liikaa paineita. Mun ei pidäkään laihtua kahta vaatekokoa yössä. Tämä tulee olemaan pitkä projekti, jos haluan asiat sille mallille, että terveellisemmistä valinnoista tulee mulle tapa. Ja sehän tässä on tavoitteena.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ihana postaus :)
VastaaPoistaOon ollu kauhee masis ja vähä nuhassa viime päivinä niin oon syöny tosi huonosti.... ja vaikka kahdessa päivässä ei voi lihoa kovinkaan paljon, oon ollu ihan kriisissä et HYI OON KAUHEE POSSU.
VastaaPoistakiva et muillaki karkaa vähä mopo välillä ton kriittisyyden kanssa : D
tai ei kiva :P mutta kiva ettei oo yksin.
tsemii! terveelliset elämäntavat ja kuntoilu tulee vielä olemaan helppoa kuin hengittäminen!
Voin vakuuttaa, ettet tosiaan oo yksin! :D Jokaiselle tulee välillä niitä "huonompia päiviä", mutta on hyvä muistaa, että sen jälkeen on AINA kaks vaihtoehtoa: jatkaa tai luovuttaa.
PoistaTsemiä sullekin, koita säkin muistaa, ettei kannata olla liian ankara itelleen! :b